Tarvitseeko toisen yllättämiseen aina isoja tekoja? Itse olen tyypiltäni toisten yllättäjä, tai no ainakin parisuhteen aikana olen tykännyt saada toiselle hymyn huulelle pienillä teoilla. On se joskus siivoamista, ruuanlaittoa tai jopa uuden playstation pelin hankkiminen. Tänään poikaystävällä on syntymäpäivät, ja tottakai kuumeisesti mietin ja kyselin neuvoja lahjan ostoon. Sieltähän tuli perinteiset bokserit ja pelin ostaminen. Entä jos saajalla on jo kaikkea tarpeellista, ja mitä sitä taas yksiä boksereita lojumaan kaappiin muiden sekaan? Haluan yleensä, että lahjoillani on jonkin merkitys ja että ne ovat ikuisia. Äiti on pienempänä opettanut, että turhat lahjat ovat turhia ja lahja, joka on ikuinen tarkoittaa välittämistä. Koska mitään lahjaa en keksinyt, ajattelin olla yllätyksen ja perinpohjaisen välittämisen kannalla. Marssin keskustan leipomoon, ostin kaksi erilaista kakkupalaa ja kaksi croisanttia. Croisantit täytin kotona herkulliseksi välipalaksi, ja jälkiruuaksi mitä ihanimpia kakkuja ♥
Välittämistä on helppo näyttää ja antaa ilman suurempia tekoja tai sanoja. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti