Mitä sä pelkäät?

Käperry tähän. Ei tartte tehdä mitään ihmeellistä. Näin on täydellistä. Painottomuudessa kyynel ei lähdekään vierimään. Elämä on lyhyt. Aika loppuu pian. Sä sanot et sydän seisahtuu aina kun aivastaa.

Mustekaloilla on kolme sydäntä
Mulla vaan yks
Ja sitä ei saa särkeä.


© Anssi Kela

Kouluvuoden aloitus

Kaksi päivää lähikosketuksessa siihen mitä Suomi pystyy olemaan kauneimmillaan. En tiedä voiko olla parempaa tapaa aloittaa kouluvuosi kuin nauttia sanoinkuvailemattomista auringonlaskuista, laskea koskia, leikkiä päivät pitkät erilaisia leikkejä, sekä soudellen auringon paahtaessa järvellä. Lepuutin pientä mieltäni yllin kyllin, imin itseeni aurinkoa ja hyvää mieltä.

Imagine Dragons Blank Space / Stand By Me

Hyvä näin

Younghearted - Hyvä näin
Tiedättekö, kun ajattelet jotain asiaa viikkoja ja lopulta osaat nähdä asian oikean puolen? Milloin sitä oikein oppii elämään elämäänsä? Aina suoritetaan tiettyjä kaavoja, herätään joka päivään samalla asenteella ja viedään päivä loppuunsa suupielet alaspäin. Jos näistä "mielen laskijoista" ei osaa päästää irti tullaan ajatukseen jossa elämää ei eletä rakkaudella ja intohimolla.

Hiljalleen itse tajusin tämän. Tein kesätyötä josta en nauttinut, se ei palvellut mitään ajatellen tulevaisuuttani. Tiedän, etten halua jämähtää kyseiseen työhön enää hetkeksikään enempää, enkä halua elämältä niin huonoa polkua. Pääsen siis lopulta siihen, että elämällä pitää olla jokin tavoite, ja sen jälkeen asettava uusi tavoite. Tavoitteiden loppuessa olen toivottavasti suorittanut kaiken mahdollisen ja voin nauttia työstäni eläkepäiville asti. Pitää siis uskaltaa vaihtaa tuttu ja turvallinen elämä uuteen ja haasteita täynnä olevaan mailmaan. Seuraava tavoitteeni on irtisanoutua töistä, joiden jälkeen aseitan tavoitteekseni ylittää itseni ja uskallan hypätä haasteisiin. Pelottavaa se on, mutta aion olla tulevaisuudessa hyvä.

Kesä

Kylläpäs kesä loppui nopeasti, sanottaisiinko lyhyt virsi kaunis on? Kuukauden päivät vietin aikaani pesäpallon, kuin töiden parissa lisäksi pyörien yksinäisyydessäni kirjojen seassa. Olen viimeksi lukenut kunnolla kirjan kannesta kanteen ylä-aste aikoina, joten kaipa tässä olisi pienoinen hatunnoston paikka? Ensimmäinen fifty shades of grey kirja on taputeltu, elokuva katsottu ja manattu kuinka kirja oli parempi ja tänään aloitettu kirjan toinen osa. Vielä on kesää jäljellä neljä kokonaista päivää jonka jälkeen suuntaan luultavasti viimeistä kertaa vähään aikaan koulunpenkille. Aloitan vuoden kestävän liikunnan ohjauksen peruskurssin. Jos en senkään jälkeen ole tietoinen mitä haluan, otan luultavasti jalat alleni ja teen vihdoin jotain mikä on ujon sisukseni syöväreissä.

Huomenna..

.. SE nimittäin alkaa! Huhheijaa rankkaa rankempi (henkisesti enemmänkin) talvi takana. Vastahan kirjoittelin tänne takaisin paluusta kentille ja kuinka muutama hassu kuukausi aikaa harjoitella itsensä kuntoon. Pelipuku vedetään huomenna päälle, ja tuomarin pilli viheltää kolmesti pelin alkaneeksi klo 15:00 :-) On tullut tarpeeksi katsomoissa istuskelua toisten pelejä katsoen, nyt on mukava itsekin päästä pelailemaan.

Hyvänä kuvituksena toimii muutaman vuoden vanha valokuva perinteisestä pesäpallon peluu säästä. Kyllä se aurinko yleensä paistaa suurimmaksi osaksi, mutta tässä kuvassa on jotain mielenkiintoista mielestäni.

pimeän tultua puristan sun kättä (=tassua)

Johanna Kurkela - Oothan tässä vielä huomenna

there's no like me

Chiddy Bang - Mind Your Manners ft. Icona Pop

Pyöräretkellä

Joskus Joensuu osaa yllättää kauneudellaan. ♥

Äitienpäiväkakku

En ole koskaan tykännyt perinteisistä täytekakuista jotka on vuorattu hirveällä kasalla kermavaahtoa. Kermavaahto on se pahin asia, pahanamakuista ja iljettävä koostumus. Kakut silti maistuvat erittäin hyvin, erityisesti erilaiset juustokakut. Terveellisyydestä viis, kuhan makunautinto on taattu! Löysin Fazerin sivuilta vadelma-marianne juustokakku ohjeen, mutta ohjeiden noudattaminen tuntui tylsältä - näinpä syntyi versio vadelma-mustikka marianne juustokakku. Pohjalle minttudominokeksejä, keskimmäiseen osaan paljon mariannerouhetta ja päälliseksi mehua ja marjoja :-) Fazerin ohjeessa olisi juusto-osa korvattu rahkalla ja kermavaahdolla, mutta halusin luottaa perinteiseen maustamattomaan tuorejuustoon. Antaa mukavaa imelää makua! Kannattaa kokeilla, meillä tykättiin paljon mausta ♥

Toisen yllättäminen

Tarvitseeko toisen yllättämiseen aina isoja tekoja? Itse olen tyypiltäni toisten yllättäjä, tai no ainakin parisuhteen aikana olen tykännyt saada toiselle hymyn huulelle pienillä teoilla. On se joskus siivoamista, ruuanlaittoa tai jopa uuden playstation pelin hankkiminen. Tänään poikaystävällä on syntymäpäivät, ja tottakai kuumeisesti mietin ja kyselin neuvoja lahjan ostoon. Sieltähän tuli perinteiset bokserit ja pelin ostaminen. Entä jos saajalla on jo kaikkea tarpeellista, ja mitä sitä taas yksiä boksereita lojumaan kaappiin muiden sekaan? Haluan yleensä, että lahjoillani on jonkin merkitys ja että ne ovat ikuisia. Äiti on pienempänä opettanut, että turhat lahjat ovat turhia ja lahja, joka on ikuinen tarkoittaa välittämistä. Koska mitään lahjaa en keksinyt, ajattelin olla yllätyksen ja perinpohjaisen välittämisen kannalla. Marssin keskustan leipomoon, ostin kaksi erilaista kakkupalaa ja kaksi croisanttia. Croisantit täytin kotona herkulliseksi välipalaksi, ja jälkiruuaksi mitä ihanimpia kakkuja ♥

Välittämistä on helppo näyttää ja antaa ilman suurempia tekoja tai sanoja. :-)

Onnellisuus

Disclosure - Help Me Lose My Mind (Mazde Remix)


Uppouduin lukemaan vanhoja tekstejäni joita olen tänne julkaissut. Aika kaksi piippuista tavaraa on tullut ulos, mutta suurinosa teksteistä on aika positiivisia - tai ainakin olen maininnut useammin sanaa iloinen ja onnellinen. Rupesinkin pohtimaan taas onnellisuutta. Olenko onnellinen? Ehkä loppujen lopuksi ihminen on aina onnellinen, synkkienkin päivien jälkeen. Jokainen vaikuttaa itse onnellisuuteensa. Jos koen olevani allapäin yksinäisyydestä, haluan edes hieman yrittää korjata tilannetta piristämällä äitiä työpaikalla tai hakea seuraa koiristani. Yksi päivä tulin todella onnelliseksi siitä, kun sain lenkkiseurakseni nelijalkaisen innokkaan kaverin. Vedimme noin kahden tunnin lenkin vesisateessa, mutta voi että hymyilin vielä loppupäivänkin vain siksi, että koin oloni onnelliseksi pienestä asiasta. Haluan olla onnellinen, erityisesti iloinen oma itseni. Jos joku haluaa polkea minut maan tasalle, annan hänen tehdä sen, mutta nousen sieltä ylös parempana ja erityisesti voittajana. Olen itse onnellinen tällä hetkellä näistä kliseisistä asioista..

.. perheemme väliset suhteet ovat parantuneet huomattavasti
.. nahistelun, suoraan puhumisen ja niinsanotun riitelyn jälkeen koittaa aina hyvä aika
.. kevät saa kaikki ihmiset paremmalle tuulelle
.. urheilun antama hyvänolon tila


Kaiken onnellisuuden vastapainoksi koen aika ajoin kuuluisia huonoja päiviä. Silloin tosiaan mikään ei auta, kiukuttaa, väsyttää, masentaa ja tekisi mieli repiä pelihousut jalasta. Onneksi olen ruennut hieman pohtimaan itseäni ja huomannut, ettei niitä huonoja päiviä ole edes paljoa. Teen luultavasti itse niistä huonoja, luultavasti vain siksi koska on helppoa piiloutua huonon päivän taakse. Ajattelu ja itsensä voittaminen ovat tälläisten päivien vahvat panssarit, jotka voi pukea päälleen ja sortaa kaikki huonot ajatukset ja olon pois. Huonoina päivinä ajatukset harhailevat muunmuassa..

.. miten pienet asiat ärsyttävät todella paljon ja alkavat räjähtelemään käsiin - ydinpommi on valmiiksi ladattuna
.. kuinka kiukkuseksi ihminen voi ajautua
.. oma peilikuva on hirveä
.. ruokaan lohduttautuminen on helppoa


Päätitkö jo haluatko olla onnellinen vai istua sohvalla huonon päivän takia? Jokaisen tulee määritellä itse onnellisuutensa. Onko se iloa, onnistumisista, hyvää oloa vai mitä? Minulle onnellisuus on itsensä voittamista. En halua enää piilottautua (aina) tekosyiden taakse. Aion hankkia ympärilleni iloisia ihmisiä, onnellisuutta vaikka madoista, kuhan minulla itselläni on hyvä olla. Muut saavat tehdä mitä haluavat, olen itseni herra :-) Tuli varmaan mainittua sata kertaa sana onnellinen, mutta onnellisen on helppo hymyillä!

0405

Ella Henderson - Hold On, We're Going Home / Love Me Again

Tuleva ammattini

Onkohan porukka siellä ruudun toisella puolella ikinä ihmetellyt tarkemmin mitä oikein opiskelen? Hieman olen avannut päivittäistä opiskelua, mutta jospa heitetään ilmoille hieman tarkempaa käsitystä urheiluhierojan tutkinnosta.

Kouluni valmistaa opiskelijansa ammattipäteväksi urheiluhierojiksi. Oman koulun vaatimuksiin kuuluu hieroa tämän 9kk aikana 240h asiakashierontoja, ja päästä kaksi näyttöä lävitse. Noh, kyllähän tuossa tuntimäärässä on ollut työtä miettien menetettyjä viikkoja sairastelujen vuoksi. Kovalla työllä tunnit pamahtivat täyteen hetki sitten! Teoria puolella opetellaan peripohjaisesti anatomia, fysiologia ja tautioppi kuin urheilu puolelta valmennus- ja ravinto-oppia. Paljon kaikkea erilaista ja opettavaa tietoa on pääkoppa kerännyt kuukausien aikana. Ja ei se anatomia ole niin vaikeaa kuin luulisi! Yllättävän mukavanoloista ja kaavamaista :-)

Koululla toimii päivittäin asiakashieronnat lokakuusta toukokuuhun, ja sen lisäksi kaksi viikkoa talon ulkopuolista työharjoittelua. Itse sain paikan fysikaalisesta hoitolaitoksesta niin pääsin mukavasti seuraamaan fysioterapeutin työtä. Hain viime keväänä fysioterapeutiksi, mutta eihän omat lukio aikaiset paperini riittäneet edes pääsykokeisiin asti. Urheiluhierojan ammattitutkinto oikeuttaa suoraan pääsykokeisiin, mutta paperit eivät vielä päde tämän kevään yhteishakuun. Tarkoituksena on jakaa vielä ajatuksia tulevaisuuden suunnitelmistani.

Ennen ensimmäistä näyttöä olin kirjaimellisesti kuset housuissa, että en pääsisi ikinä näyttöjä lävitse. Ikuisesti huono oppija onkin pärjännyt ihan hyvin loppuunsa! Tärkeinpänä olen pitänyt sitä, että yritän parhaani. Olen päässyt kouluun jonne haluan, joten tällöin mielenkiinnon pitäisi olla korkealla. Tämän lisäksi koulu maksoi pienoisen nelinumeroisen summan, joten haluan kirjaimellisesti "nauttia koko rahan edestä."

Nyt onkin sitten kesälle ja ensi syksylle hommia mietittäväksi mitäkä tullaan tekemään seuraavaksi. Ilmoille on heitetty myös personal trainer pohdintoja, sekä sitä ensihoitajan ammattia. Harmi, kun koskaan en ole oikein ollut varma mitä haluan tehdä elämälläni. Nostan hattua heille, jotka tietävät, että tässä on kutsumukseni ja tätä työtä haluan tehdä ja rakastaa.

Jos on jotain kysymyksiä heittää ilmoille koulutuksesta niin vastailen mielelläni :-)

Kirjoittaminen

Ikinä en ole ajatellut tämän sivuston ylläpitämistä blogina. Kyllähän tämä on blogi, mutta ehkäpä hieman erilainen kuin muilla? Tykkään kirjoittaa ajatuksiani, ja ainakin ajankohtaisia asioita niin kiusaamisesta kuin urheilusta. Päiväkirjaa yritin joskus kirjoittaa, mutta ei siitä mitään tullut. Tässä blogissa saan yhdistellä kahta mieluista asiaa: ajatusten pukemista sanoiksi ja valokuvaus. Ehkä ristin tämän joku päivä blogikseni, mutta nyt ja tulevaisuudessa se tulee olemaaan vain päiväkirja minulle.

En ole moneen vuoteen saanut purkaa ajatuksiani, tai yleistä hyvää oloani kenellekkään, ei ole ollut ketään ketä kiinostaisi. Ehkä sekin on suurin syy yksinäisyyteeni, koska en ole voinut avautua poikaystävää koskevista asioista, kuten turhanpäiväsistä otsikoista kuin urheilu tai perhe. Tällöin suojamuurit ehkä nousivat hieman korkeammalle. On vaikeaa näyttää iloaan, jos muut torjuvat sen heti pelkällä katseellaan. Harmittaa hieman, etten koskaan päässyt parisuhteeni alkuvaiheilla kertomaan kenellekkään mitä koimme yhdessä henkisesti tai siitä mitä meille on tapahtunut. Miksi ihmiset haluavat rajoittaa toisten onnea? Eikö yhden ihmisen onni ja ilo pitäisi olla kaikkien yhteistä?

ILOINEN

JES, WUHUU, JEEJEEE!! Tänään aamulla kävin hakemassa uuden tietokoneeni postista!! Meillä täällä kämpillä ei oikein ollut toimivaa välinettä ja nyt kun kuvailemaan olen ruvennut taas niin pitäähän ne kuvat kanssa saada jonnekkin. Ensimmäisenä latasin kameran sisällön tietokoneelle ja ai, että olen kaivannut valokuvien muokkausta ja ylipäätänsä nähdä sitä omaa käden laatua ♥ Mukavaa , että pystyy tekemään nyt kouluhommiakin kotosalla ja lukemaan muiden kirjoittajien tekstejä isommalta ruudulta. Erittäin hyvä ja halpa sijoitus, tykkään!

Ihanaa nähdä kun kevät alkaa saapua hiljalleen tännekkin päin Suomea. Torstaille oli tosin luvattu kirjaimellisesti lumisadetta, mutta en usko että se menoani haittaa! Aion nyt tervehtyä, ja nauttia urheilusta loppuviikon. Kohta alkaa taas täyttyä täysi viikko urheilemattomuutta kipeilyjen takia, joten toivon kovasti että antibiootit vältetään tällä kertaa. Huomenna keskiviikkona vielä 11h koulupäivä ja vappuloma on valmis alkamaan. Luvassa ainakin sitruuna-vanilja munkkien leipomista ja itse tehdyn siman juontia. :-)

Viikon neljä tärppiä

1. Yleinen olotila. Viikko on mennyt kyllä hieman kaksipiippuisissa fiiliksissä. Alkuviikon jaksoi painaa hyvin koulussa ja hieroessa, mutta keskiviikkona alkoivat mystiset huonovointisuudet ja nyt sitä maataankin sängyn pohjalla TAAS. Ei viime kerrasta ole kuin muutama hassu viikko.. Viime kertainen lääkäri ehdotti menemistä Helsinkiin asti jos haluaisin saada parempia tutkimuksia siihen miksi olen kerran kuukaudesssa kipeä. Tottakai ammattini altistaa todella paljon, mutta miksi en ollut syksyllä tässä kunnossa kun hommat alkoivat? Jos jollakin on mitään hajua mikä piru minua vaivaa nii tell me!

2. Liikunta. Pääsin taas sairasteluiden jälkeen takaisin ruotuun, hyvään urheilun makuun. Tuntuu ahistavalta, ärsyttävältä ja epätoivoiselta lähteä taas parantumisen jälkeen nostelemaan kuntoa - liekkö monetta kertaa jo tänä vuonna.. No jokatapauksessa, joukkueen kanssa saimme kesäksi ilmaisen rautojen nostelupaikan joka on kyllä todella hyvä! Joensuun Areena tarjoaa mahdollisuuksia vaikka minkälaiseen urheiluun, mutta näin keväällä aukioloajat ovat supistuneet yhteen-kahteen kertaan kuukaudessa. Uudelle kuntosalille oli siis tarvetta! Ihan erilainen fiilis on treenata uudessa paikassa ja saa vähän lisäpuhtia uusista laitteista kuin yleisestä menosta :-) Vedettiin viikko sitten sunnuntaina joukkuekaverin kanssa vielä kyykyissä maksimeita, mutta kohta pitäisi alkaa herkistelemään - nimittäin alkava kausi alkaa koputtelemaan jo nurkan takana! Kauden aikana pitää pyrkiä silti pitämään voimatasoja yllä, ei saa antaa kropan lyssähtää sillä se näkyy parhaiten itse pelissä kun ei enää juoksu kulje tai jaksa viskoa palloa. Treenit on siis kulkenut hyvin, katsotaan miten ensi viikko menee pääsenkö ollenkaan mitään tekemään..

3. Koulu. Sinne vain ovat kahdeksan kuukautta hurahtaneet, vielä yksi kuukausi edessä ja hierojan ammattitutkinnon paperit toivottavasti kourassa! Meneillään on loppurutistus, on nimittäin viimeisille viikoille ahdettu sen verran hommaa että huhheijaa. On yritystehtävän palautus, neljä erilaista koetta, kaksi erilaista näyttöä ja itse asiakashierontoja.. Pakko jaksaa painaa vielä viimeiset viikot, ja erityisesti nauttia viimeisistä hetkistä! Tämän 9kk aikana olen oppinut hieromaan perikotaisesti, suorittanut kinesioteippauskurssin ja urheiluteippaus kurssin! Aion haalia vielä monen monta uutta erilaista kokemusta ja kurssia jotta omistaisin rikkaamman ammatin terveys-hyvinvointi-liikunta alalta :-)

4. Tyylini. Perinteinen sovituskoppi napsaisu päivän rytkyistä. Tykkään todella paljon pukeutua mahdolisimman rennosti. Puin ensimmäistä kertaa farkut (tai no legginsit..) vasta 9-luokalla. Sitä ennen pukeuduin oikeastaan kollareihin, löysiin vaatteisiin, huppareihin yrittäen peitellä niin vartaloani kuin itseäni. Onneksi tilanne on kasvattanut, ja nykyisin nautin olostani parhaiten silloin kun tiedän ettei minun tarvitse pukeutua ketään varten näyttääkseni enemmän joltain toiselta kuin olen. Mekot ja hameet ovat vieläkin itselle aikamoinen kynnys pukea päälle, mutta hiljalleen vaatekaappiin on tullut muutamia naisellisempia kappaleita. Korkokenkiä olen tasan kerran kunnolal pitänyt ja se oli ylioppilaspäiväni. Tykkään kyllä joskus laittautua ja pukutua vähän naisellisemmin, ylväämmin tai asiallisemmin. Mutta miksi muuttamaan omaa tyyliään johonkin toiseen suuntaan jos ei tunne sitä omaksi? Muistan kun muutama vuosi sitten tänne olin kirjoitellut etten tiedä minkälainen oma tyylini on, ja hainkin sitä aika paljon - hieman ehkä vieläkin. Tyylini on yksinkertainen, rento ja erilainen. Tykkään hieman poikamaisista vaatteista kun taas välillä hipihtävämmistä, jokainen päivä on vaatteiden saralla erilainen. Ennen peittelin vartaloani, nykyisin kohtaan peilikuvan ja sisällön avoimin mielin!

Sanat kasvattavat

Muistan kun pienenä minua ei otettu leikkeihin mukaan, haukuttiin silloin tällöin miksi tahansa. Pahimmat sanat ovat taineet olla juuri muunmuassa läski ja ruma. Sosiaalisessa mediassa oli vastikään teksti miten aikuinen oli uskaltanut puuttua lasten väliseen kiusaamiseen. Omasta mielestäni kiusaamiselta ei voi välttyä oikeastaan koskaan. On aina joku joka ajattelemattomuuttaan tai tarkoituksella lohkaisee päivän sanat. Tällä viikolla koitti taas itselle sellainen päivä. Harjoituksien lopussa lähdimme yhdessä loppuverryttelylle ja sanoin että "kylläpäs vit*uttaa." No sieltäpä joku terävin pitkäaikainen ystävä tokaisee "ai jättikö poikaystäväs sut? HAHA." Juu ihan onnellisesti ollaan yhdessä, kiitos kysymästä ja kiitos ihanista sanoistasi. Oliko kyseinen lause tarkoituksella tullut suusta vai täysin vahinkolaukaus? Vetäydyin kommentin jälkeen tilanteesta eikä anteeksipyyntöä kuulunut. Tuntuu että olen se ihminen jolle voi sanoa ihan mitä vain. En itse jaksaisi aina olla kaikille mukava ja ystävällinen jos kukaan ei halua olla sitä minulle.

Sanat kyllä kasvattavat sen olen huomannut. Valitettavasti niistä voi pahoittaa mielensä ja vaikeata on joskus nostaa pää ylös ja laittaa rinta rottingille. Pahalta tuntui monta tuntia, mutta purin ongelman itsekseni päässäni sekä raivomaisella siivoamisella. Ennen olisin jäänyt vain yksin manailemaan asiaa. Tiedänpähän sen että itse olisin pyytänyt anteeksi, vaikka jälkikäteen :)

Päivän kuva

Tänään, juuri tämä napsaistu kuva kertoo kuinka ihanalta tuntuu urheilla, tajuta että viikonloppu alkoi ja ihan yksinkertaisesti kuvassa olen aidoimmillani. On ollut hauska huomata, että tänne tulee raapusteltua ajatuksia aina sillloin kun elämä hymyilee. Luonnoksissa odotteleekin teksti joka käsittelee kahta erilaista minua. Kuinka hyvänä päivänä kaikki on hyvin, kun taas huonona päivänä mikään ei onnistu. Vaikeata saada ajatuksia irti huonona päivänä kun apinat hakkaavat kuulusia lautasia keskenään. Jospa se teksti irtoaisia sieltä, koska ei aina voi olla hyvä päivä. Eikä huonoja päiviä saakkaan pelätä - jokainen uusi kohtaaminen on uusi tilaisuus vaikuttaa loppupäivään!

Toteutin muuten yhden unelmistani tai no haaveistani, korjasin saamattomuuteni ja hain kotikotoa rakkaan (ja rakkaan:D) kamerani! Joku päivä marssin joen rantaan enkä anna ihmisten outojen katseiden häiritä - nautin ja annan luovuuteni laulaa ♥

Haaveilua

Kuinka monesti olenkaan nähnyt unta siitä, että istun hurisevan pyörän selässä? Joka ikinen kevät kun asfaltti alkaa pilkostumaan lumen alta, alkaa minun haaveiluni. Kevät tekee siis henkisesti kipeää..

Olen haaveillut (miettinyt?) ensihoitajan ammatista jo ylä-asteelta asti. Aina ambulanssin nähtyäni sydän vetää ylimääräisiä kierroksia, saati sitten enemmän kun lähemmäksi pääsee. Ammatti olisi kiinostava, mutta en tiedä onko se juuri minulle tarkoitettu.

Olen saanut jostain päähäni, että pelkäisin hevosia. Pelkäänkö? Sitä en tiedä, olisi upeata osata ratsastaa ympäri upeita maisemia ja antaa ajatusten maalautua mielessä :-)

Seurailen sosiaalisessa mediassa muutamaa reppureissaajaa Australian / Thaimaan perukoilta. Päähän on alkanut iskostua pieni ajatus mahdollisesta reissusta tulevan syksyn pimeyksille. Minulla on niin paljon näkemättä suuresta maailmasta - erityisesti Australia on kiehtonut monen monta vuotta!

Voiko tulevaisuudesta haaveilla? Haaveilisin varmasti silloin mukavasta työstä, urheilusta, koirista, perheestä..?

"Pieni" (=suuri) ihana haave olisi asua järven rannalla, ihanien maisemien ääressä, omistaen muutaman (neljän) kultaisennoutajan ♥ Voin vain kuvitella jo mielessäni tilannetta, kun saavun kotiin ja neljä ihanan valkoista karvaturria juoksisi korvat lepattaen vastaan ovelle!

Valokuvauksen muistelua

Nyt oikeasti tekosyyt roskiin ja kamera pölykerroksen alta esiin! Muistan kun aloitin valokuvauksen perheen ikivanhalla digikameralla. Keräsin ahkerasti rahat kasaan ja ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani Nikon D40. Sehän oli aloittelijan unelmakamera, toimi hyvin ja harjoittelu oli helppoa. Samaan aikaan perheeseen saapui karvaturreistamme ensimmäinen, joten paljon ihania valokuvia on jäänyt muistiin pentuajasta ♥ Tottakai vaatimukset alkoivat kasvamaan ja seuraavaksi kameraksi ostin Nikon D80 lisukkeina ensimmäisiä pidempiä putkia ja lisäsalama, suodattimia ja jalustoja kuin laukasinohjainta. En tiedä kävikö kameralle jotain, mutta kuvien laatu heikkeni todella paljon ja kiinostus hiipui samalla. Tuli taas päätös vaihtaa kameraa, tällä kertaa kokeilla jotain uutta ja halvan tarjouksen saattelemana kotiutin ensimmäisen Canonin järjestelmäkameran. Rakkautta ensi silmäyksellä, miksi en ollut tiennyt tästä paremmuudesta aikasemmin? Tässä sitä porskutellaan eteenpäin, haaveillen upeista valokuvista ja valokuvaustaidoista mutta kamera on jäänyt ihan täysin unholaan. Olisikohan aika laittaa yksi niinsanottu unelma takaisin elävien kirjoihin?

Yllä olevat kuvat eivät ole ehkä mitään huippuluokkaa, mutta täynnä muistoja ♥

Pidennetty viikonloppu

Tuntuu jotenkin turhalta puhua pääsiäislomasta, tai koko pääsiäisestä. Itselle se ei oikein henkisesti tai uskonnollisesti tarkoita mitään. Siksi tykkään ajatellan, että nyt vietellään pidennettyä viikonloppua joka on tullut juuri oikeaan kohtaan! Kahden viikon työharjoittelu on takanapäin ja seuraavat kaksi viikkoa vielä koululla työharjoittelua edessä. Kohta tämäkin koulu on taputeltu ja kohti uusia suunnitelmia. Luonnoksissa odotteleekin hieman kattavampi teksti nykyisestä koulutuksestani!

Mutta se mitä aion tehdä tänä pidennettynä viikonloppuna on yksinkertaisuudessaan levätä. Hyvän ruuan syömistä, paljon herkkuja (äiti oli ostanut meille jokaiselle lapselle isot kindermunat, vitsi mitä leluja sieltä tulikaan!!), urheilua siskon kanssa - vedin meille eilen jalkatreenin ja sisko tänään käsitreenin, ja tuhat jaksoa netflixin sarjoja sekä yksinoleskelua.

Nyt kun on vietellyt aikaa kotikotona tuntuu, että äiti yrittää vain tarkoituksella lihottaa meitä! En tiedä tuntuuko muista ei kotonaan asuvilta samalta, aina kun tulet käymään niin on tarjota sitä ja tätä herkkua. Ehkäpä äitillä on vain ollut kova ikävä lapsiaan ♥

Jannikan erikoinen

Ristittiin joskus yläasteella kaverin kanssa makarooni-tonnikala-ketsuppi yhdistelmästä jannikan erikoiseksi. Vieläkin on menty kyseisellä sanalla, ja ruualla - helppoa ja yksinkertaista :-D Nyt kun miettii niin kyseinen yhdistelmä on liiankin tuttu opiskelijoiden piireissä. Olenkin jalostanut tätä ruokaa hieman pidemmälle ja maukkaammalle. Siispä..

Jannikan erikoinen
paprika
kesäkurpitsa
kana tai jauheliha
persikoita
mieluista pastaa
kermaviili + dippimauste

Ensiksi kana ruskeaksi, pastat kypsäksi, sitten muut ainekset pannulla hieman rapsahtavaksi suupalaksi (+ yleensä laitan hieman pippuria ja suolaa kasviksiin) ja aterian kruunaa dippimauste sekoitettuna koko sörsseliin!

Parhaita komboja saa vain yhdistelemällä mitä jääkaapista löytyy. Hyväksi todettuja on juuri persikat, feta, tomaatit.. Antaa luovuuden vain laulaa!

Joululahja

Sain tämmöisen joululahjan tosiaan muutama kuukausi takaperin! Ollaan samaa kokoa ja mallia kaverin kanssa, sovitaan hyvin yhdessä sängylle, voidaan halailla paljon pehmeitä haleja, voin aina nojata päätäni häneen ja on aina joku joka lämmittää mieltä ♥

Vanha minä

Sinne ne teinivuodet sitten tupsahti loppumaan.. Hirveätä ajatella, että tässähän aletaan oikeasti vanhentua vuosi vuodelta. Kahdenkympin iässä jokaisessa ihmisessä alkaa tulemaan kulumia selkärankaan ja niskaan. Kymmenen vuoden päästä sitä ollaan taas kulumien kanssa paremmassa läheisyydessä. Ei saa säikähtää, ihan normaalia. Selkäranka kannattelee suurta määrää painoa :-)

Synttäripäivä aamuna sain poikaystävältä todella onnistuneen lahjan. Oli kuulemma tuskastellut koko viikon mitä ostaisi lahjaksi ja epäili todella paljon etten tykkäisi. Ai, että rakastuin (vahva sana, heh) tähän lahjaan todella paljon!! Pitkään olin omassa päässä pyöritellyt ajatusta, että pitäisi käydä ostamassa uusi marimekon pitkähihainen ja juuri tuon värinen. Sopii niin hyvin farkkujen kaveriksi, kuin myös perus lökäreiden seuraksi. Kymmenen pistettä ja papukaija merkki siis poikaystävälle ♥

Lauantain aamupäivälle olinkin sopinut muutaman hieronnan, mutta päivällä lähdettiin syömään koko perheen kanssa paikalliseen ravintolaan. Harvemmin koko perhe kerkeää kokoontua yhteen, joten tälläisistä tilaisuuksista pitää aina nauttia :-) Kotikotona sisko oli tehnyt ihanan makuisen kinderkakun, kyllä maistui tämmöiselle herkkusuulle! Lahjaksi tuli vielä uusi sykemittari - mukava päästä taas seurailemaan sykkeitä ja tässä uutukaisessa on vielä jonkinlaisia gps ja aktiivisuus toimintoja!

Hirveästi teki mieli laitella huutomerkkejä lauseiden loppuun, kertovat mielentilasta joka on todella hyvä, kiitollinen, raukea, onnellinen ♥

Kuulumiset pitkästä aikaa

Ohhoh, onpas kiirettä pukannut joka suunnalta viime aikoina! Tauti ja sen kaikki ihmeelliset olomuodot on selätetty ja treenaamisen makuun päästy taas (nyt tähän tarvitsisi sen rukoilevan/kiitollisen emojin). Aikalailla kolme viikkoa siihen meni, että uskalsin ottaa ensimmäisiä juoksuaskelia ja voin kyllä myöntää että on nimittäin pirun raskasta ollut urheilu.. Tuntuu, että on pitäny taas aloitella kaikki työ ihan pohjamudista ja palautella voimatasoja ja kuntoa.. Harmittaa ihan pirkaleesti kun talvi on mennyt plörinäksi näiden sairastumisten takia - ja sehän näkyy sitten kesällä pelikentillä.. :-(

Ajattelin nyt vähän tsemppailla ajatusteni jaon kanssa ja tyhjentää kännykän kuvamuistia tänne joten pitää palailla paremmin ensi viikolla!

Jokainen kukka

"aina joskus tää on kova maailma
peiton alla pysyisin vaan suojassa
kuin mun sisällä olis joku kohta ihan avoinna
yksi nätti sana saattaa pelastaa silloin kun se osuu paikkaan oikeaan"
Joskus jokin kappale vain vetää kaiken sielun ja sisuksen itsestään. Tämä kappale pysäytti minut - kuin kappale olisi juuri laulettu omasta elämän tilanteestani. Elämä osaa kolautella ja muistutella elämään kuin viimeistä päiväänsä. Vaikeahan se on elää jokainen päivä niin tunteella. Jokaisessa päivässä pitäisi olla hymyä. Elämä kävi taas kolkuttelemassa olalleni muistuttaakseen, että tätä elämää pitää elää. Jään vielä hetkeksi peiton alle, toivottavasti yksi nätti sana kaikuu korviini - terve nuori nainen. Mitään vakavaa ei ole siis tapahtunut, pitkät sairastelut saavat ehkä vihdoin selityksen :-)


"mun täytyy saada kuulla aina välillä sulta että mä oon kaunis, kiehtova ja ihana vaikka mua nolottaa tää ääneen sanoa, mutta jokainen kukka kaipaa valoa"
Yksi päivä pohdiskelin syvemmin kauneutta. Miksi kauneus on niin tärkeää? Kauneudella pääsee helposti menestymään. Itse en koe itseäni kauniiksi, kokeeko kukaan muukaan itseään? Hirveän isot itsetunto ongelmat ala-asteelta asti heijastelevat vielä nykypäiväänkin asti. Mutta loppujen lopuksi olen kaunis. Olen oma itseni, hölmö, pieni kääpiön kokoinen täynnä naurua joka pitää vain saada ulos. Sisäinen kauneus näkyy ulospäin samalla tavalla kuin ulkoinen kauneus. Kadehdin henkilöitä jotka uskaltavat olla erilaisia eivätkä häpeä itseään.

Kevätkin alkaa saapua tänne susirajalle. Viikon pisin kävelylenkki oli vain yhden kilometrin pituinen, mutta täynnä aurinkoa. Kun repusta piti kaivaa avaimet käteen oli kyyneleissä pidättelemistä. Rankkaa mennä sisälle yksin, kun ulkona on hyvä sää ja voimat alkavat palautua hiljalleen. Olipas tämä teksti vähän hömppä ja sekalainen, mutta eihän se mitään haittaa!

Minun urheilut

Omistan tämän kuvan palautumiselle ja erittäin hyvälle keksinnölle ♥

Moni ihminen aina aloittaa otsikon mukaisen tekstin kiittämällä vanhempiaan mahdollisuuksista. Näin vanhempana teininä, aikuisena, lapsena sen vain tajuaa ja oppii arvostamaan kaikkea mitä vanhemmat ovat tehneet lapsiensa eteen. Kiitän siis kovasti sisimmästäni, että sain pienenä kokeilla eri lajeja ja löysinkin yhden harrastuksen jonka parissa olen vieläkin 10vuoden jälkeen. Harmittavinta tässä on se, että urheilu on rahallisesti kallista - voisin avautua asiasta enemmänkin, mutta luultavasti jokainen tietää asiasta enemmän tai vähemmän.

Mutta palataanpas siihen, mitä ajattelin tulla kertomaan - nimittäin mitä olen tehnyt tässä kahden viikon aikana ja mitä tulen tekemään - ja mikä on tarinan opetus.

VIIKKO 8
MA: ylävartalo painotteinen puntti mm. rinnallevetoa ja penkkiä
TI: juoksuharjoitukset, 20min alkulämmittely lenkki, vetoja ja paljon loikkia
KE: pesäpallon lajiharjoitus, keskittyminen sisäpelissä eli paljon lyöntiä > rasitus keskittyy ylävartaloon
TO: hieronta ♥
PE: laji, pääpaino sisäpelissä, että ulkopelissä eli toimintaa räpylän kanssa
LA: alavartalo painotteinen puntti mm. yhdenjalan kyykkyä ja maastavetoa
SU: kaksi lajiharjoitusta, toinen sisäpeli ja toinen ulkopeli + nopeuskestävyys

VIIKKO 9
MA: ylävartalo puntti
TI: aamutreenit ulkopeli, illalla juoksuharjoitukset jossa lenkki ja keskittyminen juoksuvedon lähtöön ja viivajuoksua
KE: aamutreenit sisäpeli, illalla lenkki ja huoltava liikkuvuus harjoitus

Ja nyt sitä eletäänkin jo torstaita. Eilen aamuharjoitusten jälkeen olin todella todella väsynyt ja makasinkin x-asennossa lattialla ja yritin koota itseäni kasaan. En ollut saanut treeneistä oikein mitään irti ti-ke välillä ja ajattelinkin, että nyt on hyvä aika kuunnella omaa kroppaansa ja mieltä. Keskiviikkona muiden tehdessä lajiharjoitusta keskityin vain itseni huoltamiseen. Tein rentoja rullaavia juoksuvetoja, liikkuvuutta lonkille ja selälle sekä venyttelin loppuun hyvin. Torstai aamuna minun piti mennä tekemään alavartalo puntti ennen koulua, mutta koin paremmaksi leputtaa raajojani. Luultavasti menen tekemään harjoituksen illalla jos vain tunnen olevani fyysisesti valmis siihen. Loppuviikosta on vielä tulossa pe-la-su paljon pesäpallon lyömistä ja heittämistä. Areenalla on noin kahdesti talvella kokomittainen tekonurmi, jolla voi harjoitella pitkien pallojen lyömistä ja sekä pelaamista!

Tarinan opetus on siis itsensä kuunteleminen sekä fyysinen ja henkinen lepo. Kroppa alkaa kyllä laittamaan itseään vastaan, silloin viimeistään pitäisi tajuta ja miettiä uudelleen harjoitusten perimmäinen tarkoitus. Olen kerran itseni ylikunnon partaalle ajanut - harjoittelin 11krt viikkoon ja sain sydämeeni vaurioita. Pelleilyä voi harrastaa sirkuksessa, älä riskeeraa henkeäsi :-)

Minä täällä hei

Ajattelin tulla esittelemään uusia hiuksiani! Leikkasin ensimmäistä kertaa puoli vuotta sitten itselleni lyhyet hiukset (no lyhyet ja lyhyet..) ja tässä ajassa ne kerkesivät kasvaa hurjaa tahtia takaisin pitkään malliin. Pitkään ei tarvinnut ajatusta pyöritellä lyhyemmistä hiuksista ja tässä onkin sitten lopputulos.

Miulla on aina ollut todella pitkät ja vahvat hiukset. Nykyisin on ruennut ärsyttämään muunmuassa se, että nukkuessa hiusten piti olla aina kiinni ellei halunnut vedellä päätään irti toisen alta. Toinen murhe oli se, ettei hiuksia oikein kehdannut enää pitää edes auki. Tasainen pottamalli jokaisesta ilmansuunnasta ilman minkäänlaista muotoa. Nyt uskallan jopa varmasti pitää hiuksiakin auki! :-)

Koti

Olipas outoa kirjoittaa otsikoksi koti. Eihän tämä vielä oikein kodilta tunnu, mutta koti tämä minulle on. Tässä kodissa, asunnossa on parasta juuri kyseinen paikka kuin yllä olevassa kuvassa. Keittiösaarake tuo avaruutta ja erilaisen ulkonäön. Neliöitä tässä pienessä saunallisessa kaksiossa on 39m2 - pieni mutta ytimekäs!

En muista olenko kertonut noiden keltaisten tuolien projektista. Työläs se oli, mutta kyllä nämä ovat täydelliset ♥ Ihanaa retro henkisyyttä ja kirkas keltainen väri tuo ainaiseen synkkyyteen elämää! (Kuvassa ne näyttävät tummalta, mutta ovat siis todellisuudessaan kirkkaat)

On ihan kivaa asua omillaan, mukava asunto, lähellä kaikkea ja sydämen vienyt vierellä aina :-)

Ystävänpäivä

Onkohan olemassa muitakin saman aatoksen jakavia henkilöitä? Minusta ystävänpäivä on vain yksi päivä muiden joukossa. En ole koskaan kokenut sitä erikoiseksi tapahtumaksi tai mielekkääksi. En ole tainnut pahemmin koskaan kellekkään toivottaa hyvää ystävänpäivää, olisihan se hyvä tapa muistuttaa ystäviä. Pitääkö toivotusten mennä lähimmäisille ystäville vai whatsapin jokaiselle henkilölle?

Omalla kohdalla ystävänpäivä on kääntynyt yhteiseksi ajaksi poikaystävän tai perheen kanssa - tai mielelläni niin päiväni viettäisin. Viikot menevät ohi hujauksessa, kaikkien tehdessä omiaan niin koulun, työn, urheilun kuin huvin parissa. Ystävänpäivä olisi hyvä päivä vain hetkeksi istahtaa sohvalle yhdesä miettien elämää, nauttien oma tekemästä ruuasta ja syöden lempi herkkuja. Tänä lauantaina tulin vanhempien hellään huomaan. Viime sunnuntaina leivoin korvapuusteja, nyt kukkosia!

Viime vuonna, kun olin abiturientti sattui kaikki penkkarit, wanhojen tanssit ja risteily matkat tälle samaiselle viikonlopulle. En mennyt mihinkään itselleni kuuluviin tapahtumiin. Jäin mielelläni kotiin, nukahdin poikaystäväni kainaloon ja heräsin aamulla ilman krapulaa tai huonoa omatuntoa. En kokenut saavani juhlista mitään irti. Hauskanpito tuntui vaikealta, en olisi halunnut juoda itseäni kaatokänniin löytääkseni edes jotain seuraa. Ensimmäistä kertaa vuoden aikana koin eilen pientä harmitusta miksen lähtenytkään. Harmittelu ei pitkään kestänyt kun löysin itseni pöydän äärestä faktojen kanssa - en olisi nauttinut olostani kumminkaan siellä.

Joten olen tullut siihen tulokseen, että ihmisen pitää tehdä sitä missä hän kokee olonsa mukavaksi. :-) Nyt nautin elostani täällä kotikotona, rapsuttelen ja hemmottelen rakkaat koirat puhki ja lataan paristojani ensi viikkoa varten. ♥