Yksinäisyys

Olen pitkään miettinyt elämää ja sen tarkoitusta, ja mikä rooli minulla on tässä elämässä. Vastauksia en ole oikein koskaan lyötänyt. Muistan kun pienenä saatoin soittaa äidilleni töihin itkien "minulla ei ole ketään ystäviä." Lapsuusvuodet taitavat heijastella vielä nykypäiväänkin. Minulla oli ennen yksi hyvä ystävä, jonka kanssa kasvoimme yhdessä mutta lopulta erillemme.

Olen mielestäni aina yrittänyt olla mukava ihmisille, mutta tulisuuteni ja tempperamenttisuuden takia moni ei ilmeisesti tykkää minusta? En tiedä. Näin monen vuoden yksinäisyydellä alkaa olla hintansa. En ole halunnut käydä sosiaalisessa mediassa (instagram) koska se on vain pullollaan kaverikuvia, yhteisiä pikkujouluja joista paistaa ystävuyys. Itse en ole koskaan saanut kutsua pikkujouluihin, tai viettänyt koko juhlaa. Tänä vuonna kouluni järjestää yhteisen pikkujoulun, mutta eihän se ole sama asia kuin kaveriporukan järjestämä. Kohta on myös kuuluisat tapsantanssit ja uusi vuosi. Tuntuu tällä hetkellä vain parhaimmalta jäädä kotiin, koska kenen kanssa menisin, kenen kanssa olisin siellä ja en osaa viihtyä baarissa humalaisten keskellä. En koe saavani kyseisistä juhlista mitään irti yksinäisyyden takia. En osaa "nauraa" tai rentoutua, olla ihmisten kanssa, mitä heidän kanssa tulisi puhua kun ainoat ihmiset joiden kanssa olen kommunikoinut on hieronta asiakkaat? Lupaan, olen yrittänyt saada ystäviä, olla ystävien kanssa mutta en löydä syytä miksi mikään ei onnistu. Haaveilen tällä hetkellä vain siitä, että joskus löytäisin edes yhden tai kahden hyvän ystävän jonka kanssa kokisin jotain upeaa ystävyyttä. Sinulla, jolla on ystäviä ympärilläsi pidä heistä lujasti kiinni. ♥

Kaiken tämän takana on kumminkin yrittelijäs hymyilevä nuori tyttö, joka ei halua näyttää suruaan muille.